06.07.-07.07.2006 Hollanti - Ranska

06.07.2006
Aamupäivällä lähdittiin matkaan kohti patonginpurijoitten maata. Matkaa ei ollut pitkästi, päivätaival noin 110km.
Ensin puukenkäkansan maasta pikkukatuja pitkin Belgiaan, Belgiassa rantatietä pitkin kaupunkiin jossa pidettiin kunnollinen paussi.
Autot parkkiin pikkukadun varteen, jossa välittömästi tuli 70+ mamma miehensä kanssa ikkunasta kertomaan, että tässä on sitten maksullinen parkki, kannattaa maksaa koska paikalliset poliisit on kovin innokkaita jakamaan lappuja. No me oltiin jo onneksi ostettukin laput, toivottivat meidän tervetulleeksi tutustumaan heidän kaupunkiinsa. Mukavan oloisia immeisiä.
Rantabulevardilla piti ensimmäisenä pitää lounastauko, sen takiahan me oikeastaan paussi pidettiinkin.
Rantabaarin hiton hyvien ruokien jälkeen vuokrattiin lapsille sähkömönkijä puoleksi tunniksi, ajelivat sillä kaikkien muiden kauhuksi miten sattuu :)
Kuljeskeltiin pari tuntia pitkin bulevardia, ostin uudet rantaläpsyttimet kun ei ollut mukana.
Belgiasta jatkettiin matkaa patonginpurijoitten maalle, päädyttiin suuren evakuoinnin paikkaan Dunkerqueen.
Täältä evakuoitiin sodan jaloista pirun monta ranskista Englannin puolelle.

Käytiin ensin katsomassa pari muuta leirialuetta, toinen oli täynnä ja toisella kasvoi kolmella vapaalla paikalla polven korkuista heinää, mutta pitää muistaa se että me tultiin rajan yli, ce la vie, vai miten ne paikalliset sen "elämä on" mongertaakaan.
No löydettiin kuitenkin vapaata tilaa "mer & vacancies" eli meri ja loma leirintäalueelta. Toki tämä on kyntterien leirintöjen jälkeen vähän b-luokan paikka, mutta pitää muistaa että maassa maan tavalla.
Paikka on itse asiassa helvetin hieno, autolta on 100 metriä meren rantaan. Hiekkabiitsiä riittää silmänkantamattomiin oikealle ja vasemmalle. Vasemmalla puolella tosin alkaa vähän matkan päästä rantabulevardi, oikealla taas näkyy sodanaikaisia kasematteja.
Illansuussa mentiin koko porukalla rantsuun, lapset keräili simpukankuoria ja aikuiset nautisteli skumppaa ja muuta raikasta juomaa. Jossain välissä kuvattiin videolle yhdistetty Emmanuelle & Normannian maihinnousu.
Muut lähti sitten womoille ja me jäätiin vielä Paavon kanssa katselemaan rantaa & onkijoita & auringonlaskua.
Toki myökin päästiin sitten takaisin leiriin, uni tuli aikaisin.

07.07.2006
bonsuur madmuasell.
Aamupatongit nautittiin tavan mukaan pihalla, niiden jälkeen pientä varustehuolto (pari koneellista pyykkiä) ja lounas.
Sitten bussipysäkille ja paikallisdösällä keskustaan.
Keskustassa miehet&lapset jaksoi 10 minuuttia naisten kanssa, nähtiin joku kansojen kulkue. Lasten mielestä Burkina Faso oli paras kun ne paukutti jotain rumpua ja tanssi keskellä tietä. Isien mielestä siellä oli paremmankin näköisiä kulkijoita.
Kulkueen jälkeen rouvat lähti shoppailemaan (juu, täälläkin on henkka&maukka) ja muut kulkemaan kylille.
Käveltiin vähän matkaa jonnekin jeeraan ja mentiin paikallisen ravintolan terassille. Sisältä ilmestyi sellainen puolimerirosvon näköinen (vain punavalkoraidallinen paita puuttui) hemmo, ja tilattiin oluet & limut. Jaakko onnistui rikkomaan lasin, mutta elämä on.
Jatkettiin matkaa, tähtäimenä rantabulevardi. Matkalla osuttiin puolivahingossa museolle, joka oli ollut ranskalaisten päämaja 1940-41 ja jossa nyt oli evakuoinnista kertova museo. Nyt tiedän missä se vaajalan kassa on saanut oppinsa siihen kuinka hitaasti asioita voi tehdä. Lipunmyyjä pläräsi lippupakettia varmaan pari minuuttia lippua kohden ennenkuin sain repäistyä uuden lappusen. Merci:t ja sisäään.
Hieno paikka, kaikenmoista sotaroinaa esillä, paljon kalustoa ja valokuvia evakuoinnin ajalta.

Museon jäljeen hypättiin paikalliseen ilmaisbussiin ja päästiin rantsuun.

Rantabulevardilla käytiin syömässä, lapsille lasten menusta ranskalaiset&makkarat, itselle tarjoilijan suosituksesta joku paikallinen spesiaali "moules carlic". Sen verran ymmärsi että jotain valkosipulissa ja punaviiniä & ranskalaisia lisäksi.
Kun oltiin tilattu, alkoi tuumiminen että mitä sieltä oikein tulee. Pitkän aikaa epäiltiin että oltiin tilattu etanoita, mutta hetki ennen kuin annokset tuli tajuttiin että simpukoitahan ne on.
Pöytään tuli varamaan kolmen litran savipata per mies täynnä sinisimpukoita valkosipuli-persilja-voi-soossissa, ja vaikka yhdessä simpukassa ei isoa lorttia olekaan niin kaikkia ei jaksanut syödä. Eikä muuten lapsillekaan nälkä jäänyt.
Ruoan päälle lapset kävi vielä ajelemassa autoradalla, isille riitti "maisemien" katselu.

Kello oli jo jotain illantienoota, kun palattiin paikallisbussilla leirintään.
Illalla nautiskeltiin kaffet ja raskaan päivän päälle vielä hieman hapanta, lapset katseli jonkin aikaa piirrettyjä ennenkuin oli nukkumaanmenoaika.
Toki rannassakin piti vielä käydä katsomassa nousuveden tuloa ja auringonlaskua.
Lasten nukkumaanmenon jälkeen istuskeltiin vielä jonkin aikaa pihalla, ennenkuin piti pienten pihapuuhien jälkeen lähtä nukkumaan.

Hieman 1* jallua ja muutakin siemailleena kello 03:00 patonkiaikaa,
Jussi